A- ja B-käyttäytyminen / A ja B –tyyppi
A-tyypin käyttäytymiselle (tai persoonallisuudelle) on ominaista voimakas tarmo ja kilpailunhalu, tunne ajan riittämättömyydestä, kunnianhimo, vastenmielisyys itsearviointiin, taipumus korostaa tulosten määrää enemmän kuin laatua ja hallinnan tarve. A-käyttäytymisen vastakohta on B-käyttäytyminen, jota luonnehtivat rento ja rauhallinen suhtautuminen elämään, enemmän laadun kuin määrän korostaminen, vähäinen kilpailunhalu sekä taipumus itsereflektioon.  -> piirreteoriat

Aaltonen, Jukka (s. 1941)
Jyväskylän yliopiston perheterapian professori.

aavesärky
Kivuntunne, joka koetaan amputoidun jäsenen paikalla.

abasia
Keskushermostollisista syistä aiheutuva kävelemishäiriö.

aberraatio
Poikkeama säännönmukaisuudesta, hetkittäinen poikkeama normaalisuudesta, idiosynkraattinen tai erikoinen käyttäytyminen.

Abraham,Karl  (1877-1925)
Psykoanalyytikko, Freudin läheinen työtoveri. Perusti 1910 Berliinin psykoanalyyttisen yhdistyksen, josta tuli samana vuonna perustetun International Psychoanalytic Society'n ensimmäinen jäsenyhdistys. Abrahamin vaikutus psykoanalyysin kehitykseen perustuu ennen muuta hänen rooliinsa kouluttajana, jolle suorittivat kouluanalyysinsa useat toisen polven psykoanalyytikot kuten Karen Horney , Theodor Reik ja Melanie Klein .

abreaction (engl.) -> poisreagointi

absoluuttinen kynnys
Havaintokynnys, heikoin havaittava ärsykkeen voimakkuus.

absoluuttinen sävelkorva
Kyky määrittää ja toistaa äänellään sävelten korkeustasot, käyttämättä apunaan muita säveliä, joiden korkeustaso tunnetaan. A. on tarkempi äänialan keskustassa, pienempi sen raja-alueilla.

absorboida
imeä itseensä. Absorbtio, imeytyminen.

abstinenssisääntö   ->  psykoanalyyttinen perussääntö

abulia
Tahdottomuus, kyvyttömyys tehdä päätöksiä

account  (engl.)  -> selonteko

Ach, Narziss K.  (1871-1946)
Saksalainen psykologi, Würzburgin koulukunnan jäsen. A. osoitti kokeellisesti, että ihmisillä on taipumus toimia tehtävän suorittamisessa annettujen ohjeiden mukaisesti, vaikkeivät he välttämättä ole tästä tietoisia. A. loi käsitteen 'systemaattinen kokeellinen introspektio' kuvaamaan Würtzburgin koulukunnan tutkimusmenetelmää. -> Hawthorne –efekti, Rosenthal-efekti.

Ackerman, Nathan  (1908-1971)
Amerikkalainen lastenpsykiatri, perheterapian uranuurtajia. Julkaisi 1930-luvulla tutkimuksen sosiaalisten tekijöiden merkityksestä mielenterveyshäiriöiden synnystä ja aloitti 1940-luvulla yksilöterapian ohella perheiden yhteishoidon. Vuonna 1957 Family Mental Health klinikan johtajaksi New Yorkiin. Perusti 1960 The Family Institute keskuksen, joka toimii nykyisin Ackerman Institute nimellä. Pääteos 'The Psychodynamics of Family Life' (1958)on perheterapian historian keskeisiä tekstejä. 

acting in  (engl.)
psa. Yksilön tiedostamattoman tai tunnistamatta jääneen toiveen, tarpeen tai pyrkimyksen kanavoiminen omaan ruumiillisuuteen (esim. fyysisiin oireisiin).

acting out  (engl.)
psa. Yksilön tiedostamattoman tai tunnistamatta jääneen toiveen, tarpeen tai pyrkimyksen ilmaiseminen ulkoisessa käyttäytymisessä (esim. impulsiivisissa teoissa).

action research  (engl.) -> toimintatutkimus

adaptaatio
Sopeutuminen, mukautuminen. Esimerkiksi fyysiseen, sosiaaliseen tai kulttuuriseen ympäristöön tai tilanteeseen. Evoluutioteoriassa adaptaatio eli sopeuma merkitsee sellaista organismin rakenteellista tai käyttäytymisen muutosta, jolla on merkitystä organismin eloon jäämiselle (uudessa) ekologisessa lokerossa. Havaintopsykologiassa adaptaatiolla viitataan aistimien mukautumiseen muuttuneeseen tilanteeseen, esim. silmien mukautuminen hämärään.

Adler, Alfred  (1870-1937)
Itävaltalainen lääkäri ja psykologi. Suoritettuaan lääkärintutkinnon Wienissä kiinnostui psykoanalyysista ja liittyi Freudin lähipiiriin. Valittiin 1910 Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen puheenjohtajaksi, mutta ajautui seuraavana vuonna välirikkoon Freudin kanssa. Perusti ensimmäisen lastenneuvolan Wieniin 1921. Siirtyi professoriksi Columbian yliopistoon Yhdysvaltoihin 1926. Individuaalipsykologiassaan Adler otti keskeiseksi käsitteekseen pätemisentarpeen seksuaalivietin sijaan.

addiktio  -> riippuvuus

adjektiiviluettelot
300 adjektiivista muodostuva persoonallisuusarviointi. Vastaaja valitsee ne adjektiivit, jotka kuvaavat häntä itseään.

Adorno, Theodor  (1903-1969)
Filosofi ja yhteiskuntateoreetikko. Yksi kriittisen teorian (Frankfurtin koulukunta) perustajista ja kehittäjistä erityisesti estetiikan ja kulttuuriteorian alueella.

adrenaliini
Lisämunuaisytimen vaara- ja stressitilanteissa erittämä hormoni.

Aebli, Hans  (1923-1990)
Sveitsiläinen kasvatustieteilijä ja kasvatuspsykologi.

afasia(t)
Orgaanisperäinen, aivovammasta johtuva täydellinen tai osittainen kyvyttömyys ymmärtää puhetta tai kirjoitusta ja/tai ilmaista itseä puheen avulla. On erotettu lukuisia a:n versioita, esim. motorinen afasia, sensorinen afasia, auditiivinen afasia ja syntaktinen afasia. -> afrasia 

affekti
1. Yleisesti; mielenliikutus, tunnekiihtymys. Voimakas, lyhytaikainen ja tahaton tunneprosessi.
2. psa. Freudin mukaan jokainen vietti ilmenee affekteina ja mielteinä. Affekti on viettienergian määrän ja sen muuntumien laadullinen ilmenemismuoto.

afferentti
Keskushermostoon (aivokuorelle) johtava. -> efferentti 

affordanssi ->tarjouma

afrasia
Yleisilmaus kyvyttömyydelle tuottaa normaalia puhetta. Termillä viitataan ei-orgaanisiin syndroomiin vastakohtana afasialle.

afrodisia
Tavallista voimakkaampi sukupuolivietti.

agitolalia
Äärimmäisen nopea puhetapa.

agorafobia
Julkisten paikkojen kammo, "torikauhu". Foobisiin neurooseihin kuuluva häiriö, jossa henkilö pelkää ja välttelee julkisia paikkoja, ihmisjoukkoja tai julkisia kulkuvälineitä.

agrafia
Orgaanisperäinen,aivovammasta johtuva täydellinen tai osittainen kyvyttömyys kirjoittaa.

aikmofobia
Terävien ja pistävien esineiden pelko. -> Fobiat

ailurofobia
Epätavallisen voimakas kissojen pelko. -> Fobiat

aivohermot   engl. cranial nerves
Aivoista lähtevät 12 hermoparia: 1) nervus olfactorius, hajuhermo, 2) nervus terminalis, päätehermo, 3) nervus oculomotorius, silmän liikehermo, 4) nervus trochlearis,telahermo, 5) nervus trigeminus, kolmoishermo, 6) nervus abducens, ulompisilmälihashermosto, 7) nervus facialis, naamahermo, 8) nervus statoacusticus,tasapaino-kuulohermo, 9) nervus glossopharyngeus, kieli-kitahermo, 10) nervusvagus, kiertävä hermo, 11) nervus accessorius, lisähermo,12) nervus hypoglossus, kielen liikehermo.

aivokuori
isoaivojen uloin kerros, korteksi.

aivokurkiainen
Eräs aivojen osa.

aivokäyrä
Aivosähkökäyrä.

aivopesu  engl.  brainwash
Käsite syntyi Korean sodan aikana, jolloin kiinalaiset yrittivät muuttaa amerikkalaisten sotavankien maailmankatsomusta. Tällaiseen a:un liittyi fyysisen ympäristön ja sosiaalisten suhteiden kontrolli, kriittisten omaelämäkertojen kirjoituttaminen ja luentojen avulla tapahtuva jatkuva suostuttelu, jolla pyrittiin saamaan vangit julkisesti sitoutumaan kommunistiseen ideologiaan. On kyseenalaista, saatiinko näillä keinoilla aikaan pysyviä vaikutuksia ainakaan niissä, jotka palasivat aikaisempaan ympäristöönsä. A:lla tarkoitetaan yleisesti järjestelmällistä yritystä muuttaa psykologisin ja sosiaalipsykologisin keinoin yksilön ajatuksia, asenteita, arvoja ja käyttäytymistä pysyvästi.

aivoriihi  engl.  brainstorming
Ryhmätyö-/ ongelmanratkaisumenetelmä, jossa yksilöt yhdessä yrittävät keksiä mahdollisimman paljon ideoita ja ehdotuksia vapaassa ryhmäilmapiirissä. Aivoriihen perussääntö on se, että kukin esittää vuorollaan mieleenjuolahtavia ideoita niitä mitenkään sensuroimatta. Myös ryhmät muut osallistujat pidättäytyvät kaikesta kritiikistä, kunnes uusia ideoita on kertynyt riittävästi niiden arviointia varten.

aivot

Linkkejä

akalkulia
Jostakin vauriosta johtuva kyvyttömyys suorittaa yksinkertaisia laskutoimituksia.

akatafasia
Kyvyttömyys muodostaa mielekkäitä lauseita. -> afasiat

akathisia
kyvyttömyys tai äärimmäinen haluttomuus istuutua. Esiintyy usein eräiden psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksena.

akinesia
Kyvyttömyys hallita tahdonalaisia lihasliikkeitä.

akkommodaatio
1) yleisesti a. tarkoittaa kaikkea fyysistä tai psyykkistä mukautumista.
2) näköhavainnossa: silmän linssin muodon mukautuminen eri etäisyyksillä olevia esineitä katsottaessa.
3) Piaget'n teoriassa: skeeman muuntuminen ulkoisten olosuhteiden vaatimuksia paremmin vastaavaksi; vastinkäsite assimilaatio.

akkulturaatio
sospsyk 1) lapsista: ympäröivän kulttuurin tai alakulttuurin tietojen ja toimintamuotojen vähittäinen omaksuminen sosialisaatiossa; vrt. enkulturaatio.
2) yleisemmin toisen kulttuurin elementtien omaksuminen tai sulauttaminen omaan.

akloropsia
Vihersokeus.

akrofobia
korkean paikan kammo. -> fobiat

akromatopsia
Täydellinen värisokeus.

akromegalia
Tauti, jossa eräät ruumiin osat (esim. nenä tai jalat) kasvavat yleisen kasvun päätyttyä.

aksoni
Neuronin lähettävän pään muodostava syy.

aktivaatiotaso   engl. level of activation
Keskushermoston ja elimistön toimintataso, joka vaihtelee tajuttomuus- ja unitilasta äärimmäiseen kiihtymykseen. Psyykkinen vastine on vireystaso.

aktuaalineuroosi
psa.   Freudin varhaisessa tuotannossaan käyttöönottama käsite. Viittaa neuroosiin, joka aiheutuu todellisista, 'aktuaalisista' turhautumista tai orgaanisista toimintahäiriöistä. Freudin varhaisessa fysiologis-hydraulisessa mallissa aktuaalineurooseja olivat 'ahdistusneuroosi', jonka hän katsoi johtuvan coitus interruptuksesta, ja 'neurastenia', jonka hän katsoi johtuvan liiallisesta masturboinnista. -> viettelyteoria

akuutti neuroosi
Äkillinen, suhteellisen lyhytkestoinen neuroottinen häiriö. Vastakohta krooninen neuroosi.

alalia
Orgaanisista syistä johtuva puhekyvyttömyys.

aleksitymia
Vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita. Aleksitymia voi johtaa tunne-elämysten muuntumiseen fyysisiksi, psykosomaattisiksi oireiksi.

alfarytmi
Täydellisen levon aikana aivoissa todettava säännöllinen (n. 10 vär./s.) EEG:n värähdyskuvio.

Alfa-, beta- ja gamma -hypoteesit
Kolme hypoteesia, jotka kuvaavat toistamisen määrän ja oppimisen välistä suhdetta. Alfa hypoteesi: toisto edistää oppimista. Beta hypoteesi: toistojen määrällä ei ole vaikutusta. Gamma hypoteesi: toistaminen ehkäisee oppimista.

algofobia
Kivun kokemiseen, aiheuttamiseen tai näkemiseen liittyvä pelko. -> fobiat

algolagnia
Kivun kokemiseen j aiheuttamiseen liittyvä sukupuolinen mielihyvä. Masokismin ja sadismin yhteisnimitys.

alitajuinen  -> tiedostamaton

Allport, Gordon W.  (1897-1967)
Amerikkalainen psykologi. Persoonallisuusteoreetikko. Allportin mukaan motivaatiojärjestelmä voi itsenäistyä (funktionaalinen autonomia) tavalla joka tekee sen riippumattomaksi biologista tarpeista. Persoonallisuuden ydin on elämäntavoitteiden realisoitumiseen pyrkivä minä (self). Allport katsoi motivaation määräytyvän pikemminkin sosiaalisesti kuin biologisesti ja hän korosti aikuisen persoonallisuuden ainutkertaisuutta, idiograafisuutta. Allport lukeutui amerikkalaisen psykologian ‘kolmanteen voimaan’ eli humanistiseen psykologiaan, joka hylkäsi sekä behavioristisen että psykoanalyyttisen selitysmallin. -> Allport-Vernon Study of Values

allopsyykkinen
Kuvaa psyykkisten prosessien suuntautumista ensisijaisesti ulkomaailmaan päin.

ambivertti
Henkilö, jossa ekstraversio ja introversio ovat tasapainossa keskenään.

amimia
Puutteellinen tai kadonnut ilmehtimiskyky.

amusia
Orgaanisperäinen, aivovammasta johtuva täydellinen tai osittainen kyvyttömyys ymmärtää musiikkia (sensorinen a.) tai tuottaa musiikkia (motorinen a.).

anafia
Tuntoaistin katoaminen tai heikkeneminen.

anafrodisia
sukupuolisen halun heikkeneminen tai katoaminen.

anagoginen
'Ylöspäin johtava'. C. G. Jungin  analyyttisessa psykologiassa tiedostamattoman moraalisiin, ihanteellisiin tai 'henkisiin' päämääriin viittaava.

anakliittinen
psa.Tukeutuva, nojautuva. Käsitteellä tarkoitetaan tavallisesti  emotionaalista riippuvuutta. Anakliittinen samaistuminen; yleinen pyrkimys samastua tukea antavaan ja hoitavaan henkilöön.

analgesia
Kipuherkkyys.

analyyttinen  psykologia   engl. analytic  psychology
C. G. Jungin perustama, S. Freudin psykoanalyysista  irtautunut suuntaus, jonka piirissä on kehitetty mm. omaa psykoterapiamenetelmää, unien ja symbolien tulkintaa sekä persoonallisuusteoriaa. Analyyttinen psykologia keskittyy erityisesti arkkityyppien ja kollektiivisen alitajunnan  tarkasteluun.

anamneesi
Lääketieteessä esitiedot, yl. potilaan sairaudestaan kertomat tiedot.

anima
Analyyttisen psykologian käsite, joka tarkoittaa naisarkkityyppiä miehessä eli miehen tiedostamattomia naisellisia ominaisuuksia, naisellista 'sointua' miehen psyykessä. ->arkkityyppi

animus
Analyyttisen psykologian käsite, joka tarkoittaa miesarkkityyppiä naisessa eli naisen tiedostamattomia miehisiä ominaisuuksia, miehistä 'sointua' naisen psyykessä. ->arkkityyppi

anomia
Normittomuuden tila, toimintaa ohjaavien normien puuttuminen. Käsitettä on käytetty sekä yhteiskuntatieteellisessä että psykologisessa tutkimuksessa.

ANOVA   -> varianssianalyysi

antabus
Lääkeaine, jota käytetään alkoholismin hoitoon.

antipsykiatria
1960-luvulla kehittynyt psykiatrisiin hoitomenetelmiin kriittisesti suhtautuva suuntaus, joka pyrki mielisairaanhoitojärjestelmien radikaaliin uudistamiseen ja pitkälle menevään laitoshoidon korvaamiseen avohoidolla. Antipsykiatria  vaikutti mielisairaanhoidon reformeihin erityisesti 1970-luvulla Italiassa ja Hollannissa. A:n keskeisiä edustajia olivat F. Basaglia ja R.D. Laing.

antidiureetit
Virtsaneritykseen vähentävästi vaikuttavat aineet. -> diureetit

Antonovsky, Aaron (1923-1994)
Amerikkalais-israelilainen sosiologi. Koherenssin tunteen käsitteen kehittäjä. Antonovsky luonnehti teoreettista lähestymistapaansa salutogeneettiseksi, ts. terveyttä ja terveyden syntyä tutkivaksi erotukseksi lääketieteen sairauksiin keskittyvästä parogeenisestä lähestymistavasta.

antropofopia
Ihmiskammo, voimakas tai sairaalloinen ihmisten pelko. -> fobiat

araknofobia
Hämähäkkien pelko. -> fobiat

arkaainen  engl.archaic
1. Esihistoriassa ja arkeologiassa tietyn alueen historian varhaisin kehitysvaihe. Laajemmassa merkityksessä varhaiskantaiseen ylipäänsä viittaava.
2. psa. Freudin teoriassa tiedostamaton (vietit ja Se) on luonteeltaan arkaainen, ihmiskunnan ja yksilökehityksen varhaisimpia kokemuksia edustava. Unessa yksilö saa kosketuksen tiedostamattoman arkaaisiin impulsseihin.

arkkityyppi
Jungin analyyttisen psykologian peruskäsitteitä. Analyyttisen psykologian mukaan universaali ajatusmuoto tai peruskuva, joka on ihmiskunnan menneiden sukupolvien kokemusten arkaaista perintöä ja sijaitsee kollektiivisessa piilotajunnassa. Arkkityyppejä sinänsä ei voi tiedostaa vaan ainoastaan arkkityyppisiä kuvia, symboleja tai aiheita, joita kollektiivinen piilotajunta purkaa tietoisuuteen. A:t eivät ole historiallisesti tai kulttuurisesti määräytyneitä, mutta niiden oletetaan määräävän historiaa ja kulttuuria. Yksilön spesifit kokemukset voivat muokata arkkityyppisiä sisältöjä. Jungilaisia arkkityyppejä ovat mm. anima, animus, varjo, itse, äiti maa, kaikkivaltias isä, luoksepääsemätön neitsyt, sankari, paholainen, Jumala, viisas vanhus.

asiakaskeskeinen terapia   engl. client-centered therapy
Carl Rogersin Yhdysvalloissa 1950-luvulta lähtien kehittämä psykoterapeuttinen toimintamalli. Korostaakseen lähestymistapansa subjektikeskeisyyttä R. otti myöhemmin käyttöön ilmauksen person-centered therapy, persoonakeskeinen terapia. -> ratkaisukeskeinen terapia

Asch, Solomon E. (1907-1996)
Puolalais-amerikkalainen sosiaalipsykologi. Sai vaikutteita hahmopsykologiasta, erityisesti M. Wertheimerilta. Kehitti oman teoriansa sosiaalisesta havaitsemisesta.

asteeninen
1. Heikko, voimaton; heiveröinen, hintelä. 2. Kretschmerin persoonallisuustypologiassa asteenikko on leptosomisen tyypin äärimmäismuoto. -> Kretschmer, -> steeninen

astenia
Heikkous, hintelyys, psyykkinen ja fyysinen voimattomuus.

astrafobia
Raju- ja ukkosilmojen kammo -> fobiat

attachment (engl.) -> kiintymyssuhde

auditiivinen afasia
-> afasiat

Bahtin, Mihail  (1895-1975)
Venäläinen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija. On vaikuttanut psykologian kehitykseen erityisesti moniäänisyyden ja dialogisuuden ajatuksillaan.

Bandura, Albert   (1925 ->)
Yhdysvaltalainen psykologi, sosiaalisen oppimisteorian kehittäjä. -> Psyykkinen toimintakyky.

Bartlett, Frederick   (1886-1979)
Englantilainen psykologi. Cambridgen yliopiston professori 1931-1952. Tutki erityisesti oppimista ja muistia. Tähdensi kokonaisuuden hahmottamisen merkitystä oppimisessa. Teoksia: Remembering: An experimental and social study(1932).

basaaligangliot
Tyvitumakkeet. Isoaivopuoliskojen sisällä ja väliaivoissa olevia harmaan aineen alueita, joilla on keskeinen osuus liikkeiden säätelyssä. -> aivot

Basaglia, Franco (1924-1980)
Italialainen psykiatri, mielisairaanhoitojärjestelmän keskeinen uudistaja 1960- ja 70-lukujen.Anti-psykiatriana tunnetun uudistusliikkeen perustaja.

Bateson, Gregory  (1904-1980)
Amerikkalainen kulttuuriantropologi. B. kuvasi skitsofrenian syntyä kaksoissidoksen käsitteellä.

behaviorismi   engl. behaviorism
Psykologian suuntaus, jonka mukaan psykologian tutkimuskohteina voivat olla ainoastaan ulkoisesti havaittavat käyttäytymispiirteet. B:n perustajana pidetään J. B. Watsonia , jonka ajattelulle ja kirjoituksille oli ominaista jyrkkä strukturalismin ja funktionalisminkritiikki. Klassisessa ja jyrkässä muodossaan behaviorismi selittää ihmisen käyttäytymistä S -> R mallin mukaan.
B. kehittyi myöhemmin uusbehaviorismiksi (Thorndike, Lashley, E. C. Tolman, C. L. Hull) hyläten ahtaan S -> R  teoriakehyksen . Uusbehavioristien mukaan käyttäytymisen selittämisessä on otettava huomioon myös ns. väliin tulevat tekijät, jolloin selityskaava muuntuu muotoon S -> O -> R.
Tiukimmin klassisen b:n metodista käyttäytymisviitekehystä noudattivat myöhemmistä tutkijoista B. F. Skinner ja E. R. Guthrie.
B. on menettänyt merkityksensä akateemisen psykologian piirissä kognitiivisen psykologian noustua tutkimuksen valtavirraksi.

Bernreuter, Robert G. (1901-1995)
Amerikkalainen psykologi. Kehitti 30-luvulla ensimmäisen monivalinta persoonallisuustestin, joka levisi standartoituna kansainväliseen käyttöön. The Personality Inventory by Robert G. Bernreuter oli laajassa käytössä aina 1980-luvulle saakka. ->  Persoonallisuustestit

Bettelheim, Bruno  (1903-1990)
Itävaltalais-yhdysvaltalainen psykoanalyytikko. Chicagon yliopiston professori 1952–73. B. sovelsi psykoanalyyttistä teoriaa normaalien lasten kasvatukseen esim. käsitellessään satujen merkitystä lapsille. Hänen tutkimuksensa »Kibbutsien lapset» herätti laajan keskustelun kibbutsien kasvatusmenetelmistä.

Big five -> persoonallisuusteoriat

Bion, Wilfred R.  (1879-1979)
engl. psykoanalyytikko, Melanie Kleinin oppilas. Ryhmäpsykoterapian uranuurtaja, loi yleisen ryhmädynamiikan teorian ja tutki myös äidin ja lapsen suhdetta. Häneltä on suomennettu »Kokemuksia ryhmistä».

Binet, Alfred  (1857-1911)
Ranskalainen psykologi. Vaikutti ratkaisevasti kokeellisen psykologian kehitykseen Ranskassa. Oli mukana perustamassa ensimmäistä ranskalaista psykologian laboratoriota Sorbonneen 1889. Perusti yhdessä Victor Henrin kanssa 1895 ensimmäisen ranskalaisen tieteellisen psykologian aikakauslehden L'Année Psychologique.
Binetä pidetään älykkyysmittauksen isänä. Hän kehitti ensimmäisen älykkyystestin yhdessä Théodore Simonin kanssa vuonna 1905. Tämän pohjalta kehittyi Stanford-Binet Intelligence Scale, ehkä tunnetuin yksittäinen älykkyystesti.
-> psykologiset testit,-> älykkyys, ->differentiaalipsykologia

Binswanger, Ludwig (1881-1966)
Sveitsilänen psykiatri. Eksistentiaalianalyysin kehittäjä.

Bjerre, Andreas (1879-1925)
Ruotsalainen rikollisuuden tutkija, kriminaaripsykologian perustanlaskijoita. Bjerre korosti ymmärtävän, yksilöiden elämänvaiheiden erityispiirteisiin paneutuvan lähestymistavan välttämättömyyttä pyrittäessä ymmärtämään rikollisen käyttäytymistä ja psykologiaa.

Blonski, Pavel  (1884-1941)
Neuvostovenäläinen kasvatustieteilijä ja psykologi. Kehitti neuvostovallan alkuvuosientyökoulun ideaa. Blonskin ideoilla käyttäytymisen ja psyyken historiallisuudesta oli vaikutusta kulttuuri-historiallisen psykologian muodostumiseen.

Blumer, Herbert (1900-1987)
Amerikkalainen sosiologi ja sosiaalipsykologi. Symbolisen interaktionismin perustaja.

Bowlby, John (1907-1990)
Englantilainen psykoanalyytikko, kiintymyssuhteorian kehittäjä.

Campbell, Donald T.   (1916-1996)
Amerikkalainen sosiaalipsykologi, joka vaikutti voimakkaasti psykologian metodologiseen kehitykseen kirjoituksillaan kokeellisista ja kvasi-kokeellisista tutkimusasetelmista, monimuuttujamenetelmistä ja tutkimuksen validiteetista. C. edusti jälkipositivistista ajattelua tieteenfilosofiassa.

Case study (engl.) -> tapaustutkimus

Cortex
Tampereen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö, SPOL:n jäsenjärjestö.

Creutzfeldt-Jacobin tauti
Harvinainen aivosairaus, joka aivosolujen tuhoutuessa etenee muistihäiriöistä syvään dementiaan ja kuolemaan tavallisesti vuoden kuluessa taudin puhkeamisesta. Muita oireita ovat mm. tasapainohäiriöt, kouristukset ja lihasjäykkyys. Taudin aiheuttaa viruksen kaltainen hyvin pienikokoinen valkuaisainemolekyyli, prioni.

Cronbach, Lee J.  (1916-> ) 

Defenssimekanismi(t)
psa. Psyykkinen, tiedostamaton puolustuskeino, jonka avulla Minä säätelee sisäistä tasapainoa uhkaavia ahdistuksia tai pelkoja. Varhaiskantaisia puolustuskeinoja ovat esimerkiksi sisäisesti uhkaavan asian tai tilanteen kieltäminen, heijastaminen eli projektio toisiin ihmisiin tai mustavalkoinen jaottelu eli lohkominen (splitting). Kehittyneitä defenssejä ovat esimerkiksi uhkaavan mielensisällön torjuminen tietoisuudesta, siirtäminen vaarattomammaksi koettuun yhteyteen, kääntäminen vastakkaiseksi tai uudelleentulkinta järkeilemällä eli rationalisoimalla se itselle parhain päin. Myös regressio eli taantuminen persoonallisuuden varhaisempaan kehitystasoon ja varhaisempiin tyydytyskokemuksiin on yksi defenssimekanismeista.

dendrofobia
Sairaalloinen puiden pelko. -> fobiat

dialektinen psykologia
Psykologian suuntaus, joka ...

dialogi  engl.  dialog, kreik.dia'-logos 
1. Kirjaimellisesti: kaksinpuhelu, vuoropuhelu, keskustelu.
2. Teoreettisena käsitteenä dialogilla / dialogisuudella viitataan psyyken kehittymiseen itsen/minän ja toisen välisessä vuorovaikutuksessa. Dialogisuuden ajatuksen juuret ovat antiikin filosofiassa ja käsitettä kehiteltiin eteenpäin 1800-luvulla klassisessa saksalaisessa filosofiassa (Fichte, Feuerbach). Psykologian kannalta tärkeää käsitteen edelleen kehittelyä on tehty sekä M. Bahtinin että symbolisen interaktionismin teorioissa.

diskursiivinen psykologia
Psykologian suuntaus, joka tarkastelee inhimillistä tietoisuutta ja toimintaa diskursiivisesti jäsentyneenä ilmiönä, ts. kielellisesti tuotettujen merkityksenantokäytäntöjen kautta.

diureetit
Virtsaneritystä lisäävät aineet.

double bind(engl.) -> kaksoissidos 

DSM
Psyykkisten häiriöiden kliiniseen käyttöön tarkoitettu diagnostinen käsikirja (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders). American Psychiatric Association julkaisi ensimmäisen version DSM-I:n vuonna 1952. DSM II julkaistiin 1968, DSM III 1980 ja DSM IV 1994.

dysforia
Huonovointisuus, pahoinvointi, levottomuus; epämieluisuuden, huonon olon, sairauden tai masentuneisuuden tuntemus. Vastakohta: euforia.

dysgrafia
Aivovammasta johtuva kirjoitushäiriö. -> afasiat

Ebbinghaus, Hermann   (1850-1909)
Saksalainen psykologi, kokeellisen muistitutkimuksen pioneeri. Ebbinghaus tutki merkityksettömien tavujen muistamista ja esitti kokeidensa tuloksena muistikäyrän, jonka mukaan muistissa säilyvä vähenee ensin nopeasti ja vähentyminen hidastuu ajan funktiona.  Ebbinghausilta on peräisin lentävä lause 'psykologialla on pitkä menneisyys, mutta lyhyt historia'.

EEG ->aivokäyrä

efferentti
keskushermostosta (aivokuorelta) poisvievä. -> afferentti

elektrakompleksi  engl.  Elektra complex
Jungin käyttöönottama termi, synonyymi naisen oidipuskompleksille. Jung korosti termin käyttöönotolla sukupuolten välistä symmetriaa suhteessa vanhempiin. Näkemys jota Freud ei hyväksynyt.

Ellis, Albert  (1913->)   [kuva]
Amerikkalainen psykoterapeutti. Ellis sai alunperin psykoanalyyttisen koulutuksen ja kävi kouluanalyysinsa Karen Horneylla. Ellis huomasi pian, että hänen asiakkaansa edistyivät terapiassa yhtä nopeasti riippumatta siitä tapasiko hän heitä päivittäin ja viikoittain. Niinpä Ellis irtaantuikin 1950-luvulla kokonaan psykoanalyyttisesta ajattelusta ja alkoi kehittää omaa, enemmän asiakkaiden omaa aktiivisuutta painottavaa lähestymistapaansa. Ellis kuuluu humanistisen psykologian perustajahahmoihin. Hänen rationaalis-emotiivinen terapiansa (A, B, C malli) oli ensimmäisiä lyhytterapiamalleja. -> Rogers

Erikson, Erik H.  (1902-1994)
saks.-yhdysv. psykoanalyytikko. Toimi Harvardin yliopiston prof:na 1960–70. E. tuli tunnetuksi erityisesti ihmisen koko elämänkaarta koskevasta persoonallisuusteoriastaan. Yksilön kehityksessä on Eriksonin mukaan kahdeksan vaihetta, joista merkittävin on identiteetin saavuttaminen nuoruusiässä.
Kehitysvaiheet ovat:  1) luottamus vs. epäluottamus, 2) itsenäisyys vs. häpeä ja epäily, 3) aloitteellisuus vs. syyllisyydentunne, 4) ahkeruus vs. alemmuudentunne, 5) identiteetti vs. roolien hajoaminen, 6) läheisyys vs. eristyneisyys, 7) generatiivisuus vs. lamautuminen ja 8) minän eheys vs. epätoivo.
Hän käsitteli myös eri kulttuurien kasvatusmenetelmien vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen mm. teoksessaan ‘Lapsuus ja yhteiskunta’ (1950). -> neoanalyysi, -> psykososiaalinen moratorio

erytrofobia
1. Punastumisen pelko. 
2. Punaisiin esineisiin kohdistuva pelko. -> fobiat

ESB
Aivojen sähköinen stimulointi. engl.electric stimulation of brain.

etnometodologia

Eysenck, Hans Jürgen.  (1916-1997)
saks.-engl. psykologi, behavioristi. Muutti 1934 Saksasta Englantiin. Filosofian tohtori 1940, psykologian professori vuodesta 1955 London School of Economicsissa. Eysenck on käyttänyt faktorianalyysiä persoonallisuuden piirteiden kartoittamiseen. Hän on tutkinut myös poliittisten asenteiden riippuvuutta persoonallisuuden tekijöistä. Eysenckin teoksista on suomennettu mm. ‘Ihmisten erilaisuus’.

fagofobia
nielemiskammo -> fobiat

Fechner, Theodor G..  (1801-1887)
Saks. psykofysiologi. Fechnerin 'Elemente der Psychophysik' 1860 on eräs käännekohta psykologian historiassa. -> Fechnerin laki

Fieandt, Kai von (1909-199x)
Helsingin yliopiston psykologian professori 1951-1973. Havaintopsykologisen tutkimuksen uranuurtaja maassamme.

fobia(t)
Neuroottinen pelkotila, jossa henkilö pelkää ja välttelee pelkonsa kohdetta niin, että tämän seurauksena hänen jokapäiväiset toimintansa ja sosiaalinen vuorovaikutuksensa kapeutuvat häntä itseään ahdistavalla tavalla. (-> agorafobia, aikmofobia, akrofobia, algofobia, antropofobia, araknofobia, astrafobia, erytrofobia, fagofobia, fobofobia, fotofobia, gynefobia, heliofobia, hematofobia, homofobia, hydrofobia, hypnofobia, karsinofobia, keirofobia, klimatofobia, koprofobia, kromatofobia, ksenofobia, lalofobia, misofobia, mysofobia, nautofobia, nekrofobia, neofobia, nosofobia, nyktofobia, oklofobia, panfobia, paralipofobia, patofobia, psykosofobia, pyrofobia, symbolofobia, talassofobia, tanatofobia, topofobia).

Fobia
Turun yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö, SPOL:n jäsenjärjestö.

fobofobia
pelkäämisen pelko, fobian pelko -> fobiat

fotofobia
Epänormaalin voimakas herkkyys valolle -  ei  valon pelko (heliofobia). -> fobiat

Frankfurtin koulukunta
Frankfurtissa Saksassa 1930-luvulla muotoutunut koulukunta, ns. kriittisen teorian kehittäjä. Koulukunnan keskeisiä hahmoja olivat Max Horkheimer, Theodor Adorno ja Herbert Marcuse.

Frankl, Viktor   (1905-1997)
Itävaltalainen psykiatri ja psykoterapeutti, logoterapian kehittäjä. Frankl valmistui lääketieteen tohtoriksi 1930. Vuonna 1942 hän joutui Ausschwitzin keskitysleirille, missä löysi kärsimyksilleen tarkoituksen auttaessaan muita vankeja säilyttämään elämänhalunsa. Tämän kokemuksen pohjalta eksistentiaalifilosofiaan liittyen hän kehitti logoterapeuttisen näkemyksensä, jonka mukaan ihmisen tehtävä ei ole etsiä mielihyvää tai välttää tuskaa, vaan antaa elämälleen tarkoitus. Frankl julkaisi yli 30 teosta, joista useat on käännetty myös suomeksi.-> logoterapia, eksistentiaalianalyysi

Freud, Sigmund    (1856-1939)     kuva  Linkkejä
Psykoanalyyttisen terapian,  -teorian ja  -liikkeen perustaja. Kehitti yhdessä Josef Breuerin kanssa katarttisena metodina tunnetun neuroosien hoitomenetelmän. Varsinainen psykoanalyyttinen teoria - oppi  tiedostamattomasta psyykenrakenteesta - alkoi muotoutua Freudin itseanalyysissa 1890-luvun puolivälin jälkeen. 1900 ilmestynyt Unien tulkinta  oli psykoanalyysin ensimmäinen systemaattinen esitys ja Freud katsoi myöhemminkin, että unien tulkinta on "kuningastie alitajunnan tutkimiseen". Psykoanalyysin  viettiteoria koki useita muuntumia Freudin eläessä, mutta sen ydinajatukset pysyivät suhteellisen muuttumattomina. Freudin kuoleman jälkeen psykoanalyysi on kehittynyt useina erillisinä koulukuntina tai suuntauksina.

Freudomarxismi
Freudin psykoanalyysia ja marxilaista teoriaa yhdistämään pyrkinyt liike 1930-luvulla, jolloin liikkeen keskeisiä edustajia olivat mm. Erich Fromm ja Wilhelm Reich. Freudomarxilaisuuden toinen aalto koettiin 1960-1970 luvuilla.

Fromm, Erich (1900-1980)
Saksalais-amerikkalainen psykologi. F. osallistui 1930-luvulla freudomarxilaiseen keskusteluun ja Frankfurtin koulukunnan työskentelyyn tuoden Freudin tuotannon ja psykoanalyysin koulukunnan keskustelujen piiriin. Osallistui koulukunnan autoritääristä persoonallisuutta koskevan tutkimukseen. F. erkaantui koulukunnasta 1940-luvulla ja kehitti oman humanistisen psykoanalyysitulkintansa. Työskenteli Euroopasta lähdettyään ensin Yhdysvalloissa ja sitten Meksikossa.

Garfinkel, Harold (1917 ->)
Amerikkalainen sosiaalipsykologi. Etnometodologian perustaja.

General Health Questionnaire
David Goldbergin alunperin 1972 esittämä Yleisen terveystilan kysely. Kysely on sittemmin standardoitu useissa maissa ja sen uudet lyhyemmät versiot ovat laajassa käytössä terveyspsykologisessa tutkimuksessa.

Gesell, Arnold  (1880-1961)

Gibson, James J.  (1904-1979)
Amerikkalainen havaintopsykologi. Kehitti ekologisen lähestymistavan visuaaliseen havaitsemiseen.

Grotenfelt, Arvid  (1863-1941)
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori 1905-1929. Psykologia kuului professuurin opetusalaan. Grotenfelt määritteli sielutieteen eli psykologian "kokemusperäiseksi tieteeksi, joka tutkien sielullisia ilmiöitä pyrkii saamaan selville niiden yksinkertaisimmat perusainekset ja näiden yleiset suhteet eli lait.".

Grounded theory  (engl.) -> aineistolähtöinen analyysi

gynefobia
Naisiin kohdistuva pelko. -> fobiat